Auringonlasku Saimaalla

Sunnuntai iltana istuin laiturilla ja katselin laskevaa aurinkoa. Samaan aikaan tunsin ihollani viileän iltatuulen, kuulin, kuinka Saimaa liplatti ja kuinka linnut lauloivat. Ympärilläni oli myös metsää ja kallioita. Paikka oli rauhallinen. Kun olin jonkin aikaa istunut laiturilla, tunsin olevani hyvin levollinen ja tyyni niin mieleltäni kuin kehollisestikin. Vaikka ikävän ja kaipauksen tunteet nousivat pintaan, pysyin silti levollisena. Annoin tunteiden tulla ja mennä. Katsellessani auringonlaskua, muistui mieleeni viime syksyn tapahtumat, jotka herkistivät mieleni hetkeksi ja toisaalta samalla mietin paljon omaa suhdettani luontoon, joka on muuttunut erityisen paljon vuosien aikana.

Luonnossa oleminen on minulle eräänlainen terapia, se nostattaa erilaisia tunteita pintaan sekä herättää ajatuksia. Sillä on iso merkitys myös minun henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, se myös antaa energiaa sekä rauhoittaa mielen.